..se tuo sairaudet mukanaan. Ei nyt tällä kertaa sen pahempaa, kuin kevyttä perusflunssaa, mutta tällä iällä jokainen tauti saa potijansa pohtimaan puupalttoon hankkimista. Reenit jäi viikon ajalta väliin ja uudelleenlatautuminen täyteen harjoitusvalmiuteen vaatii voimia.

Tässä tulikin oltua jo kovassa iskussa, tai ainakin siltä ilman kovia objektiivisia mittareita tuntui. Nyt on tullut lumet ja kovaa ei enää pääse, nimim. lonkkamurtumaa pelkäävä luistelija. Onneksi uimahalliin pääsee ja uitua on tullut jokunen kilometri sekä kihtisiä koipia säästelevä kuntopyörä on saanut todellisia hikikasteita useina päivinä. Edellytykset uudelle tulemiselle on olemassa, kunhan joulukuun toisesta viikosta päästään kunnialla läpi.

Tällä iällä pitää valita lenkkipolkunsa huolella. Toinen jalka haudassa ja toinen lenkkarissa; se tarkoittaa sitä, että kun mennään kovempaa reeniä, niin valitaan reitti sairaalan sivuitse. Nytkin päätin lykätä 16 reipasta edestakaisin TAYSin ohi, ja niinhän siinä kävi, että sairaalareissu tuli.

Soon kuulkaas nöösit sillä lailla, että sitä on tähän ikään mennessä tullut ryystettyä jo sellainen määrä kaffetta, ettei se vatsa voi muine vaivoineen kaikkea kestää. Täydellinen tyhjennysharjoitus. Oli vedetty 12 km siihen TAYSin paikkeille, kun matka tyssäsi, mutta suolistossa tavara jatkui kulkuaan vastustamattomasti maan vetovoiman suuntaan. Loput 4 km vielä hoiperstelin kotio, mutta illalla ei sisällä mitään.

Tällainen reeni tiesi sitä, että se jäi taas Rautaveden puolikas väliin - kunnei se auta palautumattomana mennä itseään kiusaamaan.

Mutta kaiken kaikkiaan menee oikein hienosti. Kolmas viikko putkeen satanen täyteen. Juoksu on helppoa. Kahden harjoituksen päiviäkin on tullut jo pari viikkoon. Jos olisi tulevaisuutta, se olisi valoisa!

Pari ekaa viikkoa on nyt uutta alkua tullut tehtyä. Määrää voisi mättää vauhdin kustannuksella enemmän; muistutuksena itselleni.

Alkuviikosta tuntui raskaalta, mutta syy lienee harjoittelun ulkopuoliset asiat eli lähinnä kongruenssiyhtälöt ja siirtofunktiot. Erityisesti perjantaina irtosi 2*4 km sen verran hienosti, että piti oikein jarrutella menoa.

Trek on vedetty talviteloille. Maanantaina kävin vielä ajelemassa, mutta siinä se nyt on. Voisi laskea ne vuoden kilometrimäärät mitä tuli sotkettua. Vähempään ei saisi tyytyä, jos aikoo parantaa. Ensi kesänä enemmän yli satasen lenkkejä, siinä pitäisi olla resepti koukkupolven kunniaan. Vastukseen takarengas kiinni ja seniliteetin voimalla eteenpäin.. eikun paikallaan... vai miten se nyt meni vai menikö mihinkään..?

Soon soromnoo ja menoks taas!

Sairaudet on voitettu ja reenit alkaa taas. Kävin verryttelemässä 8 km ja ihastelemassa järvimaisemia. Jalkoja kolotti.

Into on kova, mutta nivelvaivat on vielä kovemmat. Sitä kun alkaa seniliteetti vaivaamaan, niin ei tajua, että alamäkivedot on nuorten hommia. No, otin ja päätin näin uuden harjoitusvuoden alkajaisiksi kiskaista lenkin loppuosassa hyvin lyhkäisiä pätkiä nasta laudassa, mutta haudassa toinen jalka soon pojjaat niin, että vaikka nivelten voiteluainetta on tullut hyvällä tahdilla (vyön siirtymisesti suurempaan suuntaan) nautittua, se oli kuluneet rusto-osat, jotka teki tällaisesta leikittelystä tenkkapoon.

Eli kolmannen alamäentapaisen paikkeilla niksahti ajan hapertamat nikamat jossain lantion seutuvilla paikoiltaan ja tuska pakarassa oli ilkeä. Ne oli ne kahdeksi kilometriksi suunnitellut rykäisyt palautuskävelyineen sitten puolessa mailissa.

Mutta monet tuskat jo tähän ikään mennessä kokeneena vaivan kesto tuntuu lyhyeltä ja tätä kirjoitettaessa ei vikaa miehestä löydy.

Niin ja semmoisen menin tekemään, että fillariin investoin monien sekoilujen jälkeen -- ne ei kuulkaas vanhoille pieruille aina ole ihan selviöitä tällaiset nettilöitten verkkokauppakuviot kaikkine uusine turvallisuuskoodeineen -- sain tilattua Profile Designin satulaputken, jolla satulaputken kulma muuttuu maantiepyörästä triathlonjyrään kuudella kympillä. Tällainen komeus on kyseessä. Harkintaan jää vielä Planet-X:n etukiekko kunnon profiililla. Riittäisköhän tosta eläkkeestä..?

Ei sitten tullut tasonmittausta, kun otti ja iski flunssa. Vanhuuden heikentämä vastustuskykyni ei voinut mitään pöpöille, jotka nostivat kuumeen. 33 km on pitkä matka flunssaisena ja jäin kotin viettämään Oktoberfestejä eli nauttimaan saksanmaan huurteisista juomista.

Samalla on sopiva aika pitää vähän ylimenokautta - jos ei hauta kutsu sitä odotellessa - ja latailla akkuja, jotka voisi kyllä näin iäkkäällä kaverilla vaihtaa jo uudempiinkin. Tahtoo olla täyttökerrat täynnä.

Tietänee myös sitä, että punttia voisi alkaa vähän nostella, jotta lihaskunto ei aivan rapistu. Kävelykeppi tuntuu jo painavalta... Talvikaudella ei lihasmassa haittaa. Siis ei kun narut solmuun!